Kohti kotiäidin palkkaa

Pohjois-Pohjanmaan Siniset > Blogit > Uncategorized > Kohti kotiäidin palkkaa

Yhteiskuntamme on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosikymmenten aikana ja pääosin positiiviseen suuntaan. Teknologian huima edistyminen on tuonut helpotusta arjen ruutiineihin, helpottanut työtehtäviä, parantanut palveluja sekä lisännyt tietoisuutta elinolojemme ja tarpeidemme tyydyttämiseksi. Kaikkea näistä hienouksista emme edes tiedosta, emmekä niitä välttämättä tarvitse, sillä elämämme ei ole pelkkää teknologiaa.

Jotakin on ollut kuitenkin menossa pieleen jo pitemmän aikaa kiireiseksi muodostuneessa elämänrytmissämme. Monilla aikuisiän saavuttaneilla ei riitä aikaa muuhun kuin nopeasti muuttuviin työtehtäviin, omiin harrastuksiin ja someyhteisöissä sukkulointiin, toiset taas eristäytyvät omiin poteroihinsa, joista heitä ei saada hyötykäyttöön yhteiskuntamme vahvistamiseksi. Älylaitteet ovat osaltaan tehneet tehtävänsä. Monet perheet jäävät perustamatta ja monissa perheissä lapset joutuvat toissijaiseksi pelinappuloiksi ja tulonlähteiksi niille, jotka tämän kehityksen tiedostavat ja sitä ruokkivat.

Kasvatusvastuun tietoinen ja laajasti hyväksytty siirto kodin ulkopuolisille tahoille tuo työtä niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille, mutta onko sen vaikutuksia todellisuudessa tutkittu riittävästi, koska yhä useammalla lapsella on keskittymisvaikeuksia elämänkaarensa alkumetreiltä lähtien. Jos parivuotias lapsi on herätetty kesken yöunien ja istutettu pyöräntarakalle aamu kuudelta, viety tarhaan / hoitopaikkaan ja haettu iltapäivällä tai alkuillasta oman työpäivän uuvuttamana kotiin, niin olisi kohtuullista miettiä lapsen ajatusmaailman kehittymistä suhteessa kotihoitoon. En väitä, että sopeuttaminen sosiaaliseen kanssakäymiseen olisi huono asia, mutta se mikä sopii toiselle, niin se voi silti vahingoittaa toista. Päiväkerhoissa tai tarhoissa ei opita pelkästään hyvää sosiaalista kanssakäymistä, vaan siellä mahdollistetaan myös toisenlainen käytösmalli.

Useimmille äideille käytäntö lapsen viemisestä päivähoitoon on pakonsanelemaa taloudellisin perustein. Koska kaikilla naisilla lähtökohdat aikuisiän saapuessa eivät ole samanlaiset, on ymmärrettävää se, että perheen perustaminen on niin suuri riski, että sitä ei haluta ottaa. Ei vaikka haaveena olisikin oma jälkikasvu ja heistä hellä huolenpito aikuisikään saakka. Syitä on monia, kuten omat kokemukset lapsuusajasta, fysiologiset ja biologiset tekijät ja lukuisat muut syyt. Toisilla on taas lähtökohdat optimaaliset koulutuksen ja työtehtävien ohella ja heillä on varaa ostaa tuloillaan ne askelmerkit lapsille, joita jokainen äiti ja äiteyttä harkitseva toivoisi omalle lapselleen.

Kun maassamme on yleisen mittapuun mukaan tarjolla huippukoulutusta niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin, niin voisi olettaa, että gradun ja väitöskirjan tekijöille on otollinen aihe tutkia vaihtoehdot syntyvyyden kohentamiseen kansallisella tasolla. Olisi mielenkiintoista tietää se, että miten kotiäidin palkka, joka voisi koostua esimerkiksi lapsilisistä, kotihoidon tuesta ja vaikkapa takuueläkettä vastaavasta summasta yhteinäisenä eläkettä kartuttavana tulona, vaikuttaisi lasten ja vanhempien terveyteen, työllisyyteen ja kokonaisuudessaan kansantalouteemme. Yhteiskuntamme ei pärjää tällä väkimäärällä ja luonnollisin tapa kasvattaa väkimääräämme on sinisten ajama kansallinen perhepolitiikka, jonka sisällön tulee olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaamiseksi. Kotiäidin palkka on tutkimisen arvoinen asia, eikä vähiten lapsen ja äidin näkökulmasta.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *