Tekijä: Jari Pirinen

Pohjois-Pohjanmaan Siniset > Articles by: Jari Pirinen
Ajankohtaista kommentointia sinisin ajatuksin

Ajankohtaista kommentointia sinisin ajatuksin

Koronan kurittama kansa on menossa kuntavaaleihin huhtikuussa eduskuntapuolueiden siunauksella. Puolueiden mandaateilla toimivilla puoluesihteereillä on ilmeisesti terveydenhuollon asiantuntijaosaaminen erityisen korkealla tasolla, sillä vaalien ajankohdasta tautirajoitteisessa yhteiskunnassa pidetään kiinni kynsin hampain. Keinot turvalliseen vaalien toteutukseen tuntuvat olevan siten hyvin hallussa. Onko sitten vastuunkantokyky samaa luokkaa, jos tautilevinneisyys ja poliittisten sankarivainajien määrä kasvaa vaalien seurauksena, vai vieritetäänkö syy viranomaisille, siitäkin puoluesihteerit lienevät keskenään sopineet. Me siniset asetamme kuitenkin kansalaisten terveyden poliittisen edun edelle ja olemme siksi esittäneet vaalien siirtoa taudin selättämisen jälkeiseen aikaan. Emme siis tavoittele suurimman kuntavaalipuolueen, emmekä edes pienenkään vaalivoiton toivossa vaalien siirtoa, vaan puolueemme arvojen mukaista arjen turvallisuuden toteutumista.

Valtiomme ja siitä johtuen myös kuntiemme taloudet ovat velkavetoisia pitkälle tulevaisuuteen. Tähänkin kulkutaudilla on oma osansa, mutta kaikki kurimus ei selity koronallakaan. Vaalikausittain rahojen siirtely taskusta toiseen hallituspuolueiden vaihtuessa ei kohenna juurikaan kansantalouttamme, vaan ohjaa verokertymää lähinnä puolueideologiaan perustuen kulloinkin valtaa käyttävien omien intressipiirien tarkoituksiin ja siten vallassa pysymisen pönkittämiseen.

Maailma kärsii ylikansoittumisesta, mutta me suomalaiset olemme alikansoitettu nykyiseen elintasoomme nähden. Elämme velaksi hyvinvointiyhteiskunnan statuksella ja samalla tuhoksi tuleville sukupolville, mikäli niitä vielä syntyy, joten jotakin oppia on EU:sta taloutemme pitoon saatu toisten iloksi ja toisten suruksi. Jotta säilyisimme omana kansakuntana ja hyvinvointiyhteiskuntana, kantasuomalaisten määrä tulisi olla kahdeksan miljoonaa vuonna 2050. Tämä ei sulje pois lisänä kansantalouttamme pönkittävää vierastyövoimaa, jonka suhde kantaväestöön tulisi olla kuitenkin marginaalinen. Väestömme selkeä kasvu lisää työtä ja toimeliaisuutta kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa, kasvattaa sisämarkkinoita, luo palveluntarvetta-ja tuotettavuutta, edistää teollisuutta ja uusien vientituotteiden kehittämistä ja lisää sekä sisäistä ja ulkoista turvallisuuttamme.

Syntyvyyden kasvuun saattaminen vaatii suurimman kansallisen investoinnin perhepolitiikkaan. Pelkät paremmat hetekat eivät siihen riitä, vaan olisi uskallettava tehdä rohkea veto vallitsevaan tasa-arvoajatteluun. Sinisenä ajatuksena nostan jälleen esille kotiäidin eläkettä kartuttavan palkan niille äideille, jotka haluavat hoitaa alle kouluikäiset lapset kotona siirtäen ryhtymistään muuhun ansiotyöhön siihen saakka, kunnes lapsista nuorimmainenkin saavuttaa omatoimisuuden iän. Naisten oikeuksiin kuuluu saada olla myös kotiäiti aivan samoin kuin olla liituraitajohtajatarkin tai jotakin siltä väliltä. Yksikään eduskuntapuolue ei nosta tätä asiaa keskusteluun.

Maaseudun uudelleen asuttaminen ja syntyvyyden kasvu kulkevat käsikädessä. Virikkeellinen ja monien mahdollisuuksien luonnollinen asuinympäristö mahdollistaa edullisen asumisen ja luo pohjan terveelle ja turvalliselle yhteisötominnalle, jossa elintilaa riittä harrastuksiin sekä etätyöhön ja uusiin elinkeinoihin. Samalla väljä asuminen tarjoaa mielenrauhaa ahdistuksesta kärsiville. Omavaraistalous on myös huoltovarmuustekijä, joten askel taakse kohti pientiloja on myös askel tulevaisuuteen. Nykyisen väestömäärämme keskitetylle siirtelylle tulisi laittaa piste ja suunnata voimavarat kansantaloutemme vaurastuttamiseen uusilla asutustilallisilla ja lapsimyönteisellä perhepolitiikalla eli voimavarat elinvoimamme ylläpitoon ja kasvuun olisi suunnattava tulevaisuuspainotteisesti.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry ja Oulun Siniset ry

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Jokaisella yhteiskuntamme jäsenellä lienee jonkinlainen mielipide yhteiskunnallisiin asioihin, vaikka usein emme sitä osaa, halua tai uskalla tuoda julki. Leimautumisen pelko ahdistaa, sillä kielteistä suhtautumista omaan mielipiteeseen ei haluta ottaa vastaan. Tätä pelkoa hyödyntävät ennenkaikkea omia intressejään tavoittelevat poliitikot luomalla uhkakuvia seurauksista, jos kansalaisen mielipide poikkeaa hänen omasta tai puolueensa ideologiasta.

Monet kokevat, että on turvallisempaa tyytyä ja yhtyä vahvojen mielipidevaikuttajien sanomaan, vaikka näkemys ei vastaisikaan täysin omaa ajattelua. On valitettavaa, että monet yhteiskuntamme kannalta tärkeät asiat jäävät toteutumatta pelosta johtuvasta uskalluksen puutteesta. Näin kuitenkin kansaa ohjaillaan niin meillä kuin maailmallakin ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Vallitsevia keskustelunaiheita ovat kulkutaudin aiheuttamat ongelmat ja niistä selviäminen, valtiomme velkaantuminen ja demokratian kyseenalaistaminen liittyen USA:n presidentinvaalien loppuhuipennukseen. Koronaa ei ole selätetty, mutta kuntavaalit aiotaan pitää taudin leviämisvaarasta huolimatta huhtikuussa. Malttia ja uskallusta vaalien siirtoon ei löydy muilta kuin sinisiltä. Kuinka käy äänestysaktiivisuuden rajoitteisessa yhteiskunnassa, se on kysymysmerkki?

Valtion velkaantumisen pysäyttäneet ja työllisyyden nousuun saattaneet poliitikot tuomittiin edellisissä eduskuntavaaleissa demokraattisesti, joten voitanee todeta, että yhteiskuntamme ei ollut valmis kansantalouden tervehdyttämistoimiin, mutta onko nytkään? USA:ssa on väistymään joutuneen presidentin siunauksella ajauduttu kyseenalaistamaan demokratia, jakamaan kansa yhä enemmän kahtia sekä väheksymään kansainvälisiä sopimuksia ja kumppaneita. Meillä kotimaiset trumpit pyrkivät samaan. Onko se isänmaallista ja missä määrin, miettikööt kukin tahollaan.

Aika kulkee vain yhteen suuntaan, vieläpä yllättävän nopeasti, joten mikäli mielimme pysyä hyvinvointiyhteiskuntana, täytyy valitsevaakin politiikkaa arvostelevilla olla uskallusta tehdä itsekin voitavansa konkreettisin toimin. Siihen on kaikilla täysivaltaisilla äänioikeutetuilla mahdollisuus niin kuntavaaleissa kuin valtiollisissakin vaaleissa asettumalla ehdokkaaksi omaa näkemystään lähimpänä olevaan puolueeseen.

Tekijät tekevät, puhujat puhuvat, mutta pelkkä puhe ei riitä elinolojemme säilymiseen tällä tasolla, eikä väestömäärämme kasvun turvaamiseen kotimaisin voimin. Asukaslukumme vuonna 2050 tulisi olla noin kahdeksan miljoonaa identiteetiltään suomalaiseksi lukeutuvaa henkilöä turvataksemme kansakuntamme olemassaolon. Siinä haastetta, mutta kuinka moni uskaltaa olla viemässä tavoitetta eteenpäin, jää arvailujen varaan.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kuntavaalien lähestyessä monet kuntalaiset asettavat toiveensa elinolojensa kohentamiseen seuraavan valtuustokauden aikana. Harva kuitenkaan hyväksyy veronkorotuksia tai säästötoimia näiden toiveiden toteuttamiseksi. Kuntien tehtäväkenttä on laaja käsittäen yli viisisataa lakisääteistä tehtävää, lisäksi muita vapaaehtoisia vastuita. Kuntien, kaupunkien ja kansakuntamme elinvoima on riippuvainen väestömäärästä.

Toimet kansallisen syntyvyyden lisäämiseen eivät ole pelkästään paremmissa hetekoissa, vaan perhepolitiikassa, jossa yhtenä vaihtoehtona tulee olla myös eläketuloa kartuttava kotiäidin palkka. Tämän tulisi olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaksi. Olemassa olevan väestön keskittämispolitiikka ei lisää yhteiskuntamme hyvinvointia, vaan tappaa haja-asutusalueet ja maaseudun lisäten eriarvoistumista ja kansanterveydellisiä-ja taloudellisia ongelmia entisestään.

Oulu on esimerkki siitä, kuinka asioita on hoidettu samojen useita kymmeniä vuosia valtuustossa olleiden kumppanusten kesken. Kaikkia poliittisia toimijoita ei haluta pöytiin, joissa leivotaan suuntaviivat seuraaville valtuustokausille. Kuntalaisen näkövinkkelistä kestopäättäjien toimet ovat olleet keskinkertaista tasoa.

Oulussa ei edelleenkään ole matka-ja konferenssikeskusta, ei kansainväliset mitat täyttävää urheilustadionia, ei palveluiltaan monipuolista vierasvenesatamaa, eikä täällä sykkelöidä kotimaisilla kaupunkipyörillä. Esikaupunkialueilta ja haja-asutusalueilta on viety palvelut, lopetettu koulut, vähennetty joukkoliikennettä ja sammutettu kylien elinvoima. Osa vanhusväestöön kuuluvista ajautuu huutolaisen asemaan, kotihoidontuki loppuu lapsiperheiltä, kaupungin matalapalkkaiset ateria-ja puhtaanpitopalveluiden työntekijät ulkoistetaan ja niin edelleen.

Kaikki tämä ja paljon muuta “samalla rahalla”. Mutta kenelle se vastuu vallitsevasta olotilasta todellisuudessa kuuluu? Siinä kuutioitavaa jokaiselle äänioikeutetulle näin kuntavaalien alle.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Oulun Siniset ry

Kohti kotiäidin palkkaa

Kohti kotiäidin palkkaa

Yhteiskuntamme on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosikymmenten aikana ja pääosin positiiviseen suuntaan. Teknologian huima edistyminen on tuonut helpotusta arjen ruutiineihin, helpottanut työtehtäviä, parantanut palveluja sekä lisännyt tietoisuutta elinolojemme ja tarpeidemme tyydyttämiseksi. Kaikkea näistä hienouksista emme edes tiedosta, emmekä niitä välttämättä tarvitse, sillä elämämme ei ole pelkkää teknologiaa.

Jotakin on ollut kuitenkin menossa pieleen jo pitemmän aikaa kiireiseksi muodostuneessa elämänrytmissämme. Monilla aikuisiän saavuttaneilla ei riitä aikaa muuhun kuin nopeasti muuttuviin työtehtäviin, omiin harrastuksiin ja someyhteisöissä sukkulointiin, toiset taas eristäytyvät omiin poteroihinsa, joista heitä ei saada hyötykäyttöön yhteiskuntamme vahvistamiseksi. Älylaitteet ovat osaltaan tehneet tehtävänsä. Monet perheet jäävät perustamatta ja monissa perheissä lapset joutuvat toissijaiseksi pelinappuloiksi ja tulonlähteiksi niille, jotka tämän kehityksen tiedostavat ja sitä ruokkivat.

Kasvatusvastuun tietoinen ja laajasti hyväksytty siirto kodin ulkopuolisille tahoille tuo työtä niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille, mutta onko sen vaikutuksia todellisuudessa tutkittu riittävästi, koska yhä useammalla lapsella on keskittymisvaikeuksia elämänkaarensa alkumetreiltä lähtien. Jos parivuotias lapsi on herätetty kesken yöunien ja istutettu pyöräntarakalle aamu kuudelta, viety tarhaan / hoitopaikkaan ja haettu iltapäivällä tai alkuillasta oman työpäivän uuvuttamana kotiin, niin olisi kohtuullista miettiä lapsen ajatusmaailman kehittymistä suhteessa kotihoitoon. En väitä, että sopeuttaminen sosiaaliseen kanssakäymiseen olisi huono asia, mutta se mikä sopii toiselle, niin se voi silti vahingoittaa toista. Päiväkerhoissa tai tarhoissa ei opita pelkästään hyvää sosiaalista kanssakäymistä, vaan siellä mahdollistetaan myös toisenlainen käytösmalli.

Useimmille äideille käytäntö lapsen viemisestä päivähoitoon on pakonsanelemaa taloudellisin perustein. Koska kaikilla naisilla lähtökohdat aikuisiän saapuessa eivät ole samanlaiset, on ymmärrettävää se, että perheen perustaminen on niin suuri riski, että sitä ei haluta ottaa. Ei vaikka haaveena olisikin oma jälkikasvu ja heistä hellä huolenpito aikuisikään saakka. Syitä on monia, kuten omat kokemukset lapsuusajasta, fysiologiset ja biologiset tekijät ja lukuisat muut syyt. Toisilla on taas lähtökohdat optimaaliset koulutuksen ja työtehtävien ohella ja heillä on varaa ostaa tuloillaan ne askelmerkit lapsille, joita jokainen äiti ja äiteyttä harkitseva toivoisi omalle lapselleen.

Kun maassamme on yleisen mittapuun mukaan tarjolla huippukoulutusta niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin, niin voisi olettaa, että gradun ja väitöskirjan tekijöille on otollinen aihe tutkia vaihtoehdot syntyvyyden kohentamiseen kansallisella tasolla. Olisi mielenkiintoista tietää se, että miten kotiäidin palkka, joka voisi koostua esimerkiksi lapsilisistä, kotihoidon tuesta ja vaikkapa takuueläkettä vastaavasta summasta yhteinäisenä eläkettä kartuttavana tulona, vaikuttaisi lasten ja vanhempien terveyteen, työllisyyteen ja kokonaisuudessaan kansantalouteemme. Yhteiskuntamme ei pärjää tällä väkimäärällä ja luonnollisin tapa kasvattaa väkimääräämme on sinisten ajama kansallinen perhepolitiikka, jonka sisällön tulee olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaamiseksi. Kotiäidin palkka on tutkimisen arvoinen asia, eikä vähiten lapsen ja äidin näkökulmasta.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Sinisten erkaantumisesta omaksi puolueeksi

Sinisten erkaantumisesta omaksi puolueeksi

On yhä vielä ihmisiä, jotka eivät tunnista sinisten ja nykypersujen eroavaisuuden syitä ja perusteita eli sitä miksi perussuomalaiset hajosivat heti Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen 2017. Vallalla on käsitys, että silloiset perussuomalaisista eronneet ministerit olisivat ajaneet vain omaa etuaan saadakseen säilyttää ministeripaikkansa. Mutta entäpä ne muut kansanedustajat ja silloinen eduskunnan puhemies, jotka lähtivät ministeriviisikon ohessa perustaen oman eduskuntaryhmän tietäen ja hyväksyen mahdolliset seuraukset. Persujen puoluejohdon muutoksen seurauksena muuttui puolueen arvopohja siinä määrin, että uuden puoluejohdon ideologia ei vastaa enää sitä ajatusmaailmaa, jonka eteen muun muassa Perussuomalaiset puoleen perustaneet ja puolueesta eronneet kansanedustajat sekä osa kenttäväestä ovat työtänsä tehneet.

Käenpoikasina persuihin pesiytyneet tekivät Jyväskylän puoluekokoukseen sellaisen ryntäyksen, jollaista silloinen puoluejohto ei osannut ehkä ennakoida, eikä uskonut niin tapahtuvan. Suosiostaan jäsenistön keskuudessa otettu Jussi Halla-aho nousi monelle silloiselle puolueen jäsenelle yllätykseksi puheenjohtajaksi ja vei valinnallaan tietoisesti persut ulos hallituksesta. Asia sinetöitiin paikalla olleiden Halla-ahon kannattajien toimesta siten, että puolueen varapuheenjohtajistoon ei valittu edes silloista puolustusministeri Jussi Niinistöä. Sittemin Halla-ahon taakse asettuneet persut ovat esittäneet marttyyreja uskottelemalla ymmärtämättömille, että persut on heitetty ulos hallituksesta, vaikka juuri se oli Halla-aholaisten tavoite.

Soinin johdolla persujen pitkäaikainen tavoite oli päästä vaikuttamaan konkreettisesti hallituksesta käsin Suomen sisä-ja ulkopolitiikkaan. Halla-ahon johdolla tavoite oli päästä takaisin suurimmaksi oppositiopuolueeksi, jolloin sanomisistaan ei tarvitse vastata. Persuista lähti tuon puoluekokouksen seurauksena ymmärrys, vastuunkanto, inhimillisyys ja uskallus tehdä asioiden eteen konkreettisia tekoja. Nykyisiin persuihin jäi viha Soinia ja muita puolueesta eronneita ministereitä sekä jäsenistöä kohtaan, loputon kateus toisia menestyviä ihmisiä kohtaan, ymmärtämättömyys tekojen ja puheiden välisestä erosta, vastuunpakoilu kannatuksen laskun pelosta sekä solvaukset ja toisten syyllistäminen tehdyistä toimenpiteistä valtion asioiden hoitoon. Ken sellaisen arvomaailman sisäistää, niin silloin persut ovat oikea puolue heille.

Siniset pysyivät edellisellä vaalikaudella sovitusti hallitusohjelman takuumiehinä tappiin saakka. Valitettavasti suuri osa kansalaisistamme ei osannut sitä arvostaa, eikä ollut valmis maan talouden tasapainottamiseen, työllisyyden kohentamiseen sekä maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ihmisoikeuksia kunnioittaviin ratkaisuihin. Nyt me siniset jatkamme työtämme eduskunnan ulkopuolella kuntien ja kaupunkien valtuustoissa ja niihin liittyvissä sidosryhmissä. Me toimimme ilman puoluetukea, jota persut ovat vaihtoehtobudjetissaan vaatineet poistettavaksi. Näinköhän heilläkään, kuten muillakaan eduskuntapuolueilla piisaisi tarjottavaa tori- ja yleisötapahtumissa sekä ostettua ohjelma-aikaa sosiaalisessa mediassa, jos he sen kaiken omasta henkilökohtaisesta massistaan joutuisivat kustantamaan. Rohkenen epäillä. Aika näyttää mihin suuntaan kansalaisten mielipiteet yhteiskuntamme kehittämiseksi muotoutuvat. Me siniset pysymme hereillä koko ajan.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Kuntavaalien ajankohtaa tulisi siirtää

Kuntavaalien ajankohtaa tulisi siirtää

Nyt kun painimme edelleen laajenevan koronavirustaudin kanssa, olisi järkevää siirtää ensi kevään kuntavaalien ajankohtaa siihen saakka, kunnes tartuntojen leviäminen saadaan selätettyä, tauti kuriin ja kansalaiset, yritykset sekä muu toiminta pääsevät normaaliin elämänrytmiin. Ei ole juuri pätevämpää syytä siirtää vaaleja kuin tällainen kansakuntamme rahkeita koetteleva kulkutauti, jonka hallintaan saanti vie vielä rokotustenkin käynnistyttyä vähintäänkin ensi kesään.

On turhaa riskeerata väestön henkinen ja fyysinen terveys poliittisten valintojen alttareille toritapahtumissa ja muissa yleisötapahtumissa sekä äänestyspaikoilla tulevan kevään aikana, sillä perinteisen vaalipropagandan uhreiksi joutuvat ehtii voidella makkaralla ja katteettomilla vaalilupauksilla myöhempänäkin ajankohtana.

Poliittisten toimijoiden arvioitavana on siis kumpi nousee etusijalle, puolueen etuko vai kansalaisten terveys. Eduskunta voi päättää vaalien siirrosta pikaisestikin uudella lailla tai lisäyksellä nykyiseen vaalilakiin. Tässä tilanteessa vaalien siirtäminen tulisi olla selvää kaikille vastuunsa tunteville puolueille, koska virustaistelu vääristää poliittista agendaa aivan oleellisesti. Mukaan ovat nousseet ennenkokematon valtion velkaantuminen sekä EU:n yhteinen elvytyspaketti, joiden varjolla keskustelu kuntaisten arjen ongelmista siirtyy toisille raiteille. Jokaisen puolueen on uskallettava antaa tilanteen normalisoitua kannatusmittauksia tuijottamatta, sillä koronaviruksen seurauksilla ei tule tehdä kuntapolitiikkaa.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Oulun Siniset ry

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Vastuullisuutta kuntapolitiikkaan

Vastuullisuutta kuntapolitiikkaan

Kuntataloudessa ei kasvua tapahdu juuri muussa kuin asiakasmaksuissa ja lainataakan määrässä. Yhdessä tekemisen aito henki on usein hukassa kuntalaisten näkövinkkelistä, sillä puolueiden etu asetetaan etusijalle kestokuntapäättäjiksi asemoituneiden kesken. Jälki on myös sen mukaista ainakin Oulussa. Matkakeskuksesta ei ole tietokaan ja muutkin työllisyyttä ja elinvoimaa kasvattavat rakennushankkeet kampitetaan puolueideologiaan nojaten vuoron perään toisten iloksi tai suruksi vaalikausi toisensa jälkeen. Veronmaksajista on uupelo ja veropohjan laajentamisessa on vaikea löytää uusia verotettavia kohteita, joilla ei olisi vaikutusta myös pienituloisten arkeen.

Nopeaa lääkettä kuntatalouden kohentamiseen ei ole ilman laajentuvaa yrittäjyyttä, joten kuntien tulee suosia suomalaisia yrityksiä hankinnoissaan. Väki vanhenee ja huoltosuhde heikkenee nopeammin kuin uusia kansalaisia syntyy kantaväestömme toimesta. Helppoa elämää tavoittelevia maahantulijoita ei saada valjastettua kohentamaan kansantalouttamme. Ainoastaan lähtömaissaan työntekoon tottuneet ja motivoituneet osaajat ja tänne työmarkkinoille suuntautuneet kulttuurimme, kielemme ja elintapamme omaksuvat voivat tuoda toivottua kasvua taloussektorille. Muu maailma kärsii ylikansoittumisesta, meillä tilanne on päinvastainen. Sisämarkkinamme ovat maailman mittakaavassa varsin mitättömät. Meitä karkaavat suuret yritykset ja investoinnit suurten markkinoiden maihin osittain kilpailukykymme menettämisen seurauksena ja se heijastuu suoraan kuntatalouteen.

Pitkällä aikavälillä vain kansallinen lapsimyönteinen perhepolitiikka on se tukipilari, jonka varaan voimme laskea oman hyvinvointimme säilyvyyden ja jatkuvuuden. Sinisten kuntavaaliohjelmassa nostamme lapsiperheet keskiöön. Lisää lapsia kuntiin yhteisöillä ja tukipalveluilla. Vauvarahat laajasti käyttöön ja päivähoitomaksut pois. Lasten kotihoitoa on tuettava kuntalisillä ja kotiäidin palkka tulevaisuuden tavoitteeksi niille, jotka eivät halua työmarkkinoille lasten ollessa alle kouluikäisiä. Alennetaan kiinteistöveroa ja rakennetaan perheasuntoja. Kyläkouluja ei kaadeta, vaan niistä luodaan loistavia lähikouluja ja kyläyhteisöjen sydämiä joiden kyljissä peltipoliisit turvaavat koulutiellä liikkujat.

Emme silti unohda muitakaan väestöryhmiä, vaan kohtelemme eritoten vanhuksia arvokkaina asiantuntijoina ja kokeneina kuntalaisina, joiden palvelut ja hoiva tulee turvata aukottomasti. Sotaveteraanit ja lotat tulee nimittää kunniakuntalaisiksi. Populisimilla parannetulla maailmalla ei ole katetta ilman tekoja ja vastuunkantoa, sen me siniset tiedämme muita paremmin.

Jari Pirinen

puheenjohtaja Oulun Siniset ry

Oulun Siniset ry

Oulun Siniset ry

Oulun Siniset ry piti syyskokouksensa 4.10.2020 Oulussa tehden henkilövalintoja vuodelle 2021.

Puheenjohtajana jatkaa Jari Pirinen ja hallituksen jäseniksi valittiin Vaili Jämsä-Uusitalo, Maija Piippo, Anne Snellman ja Marjukka Pirinen. Yhdistys valmistautuu ensi kevään 2021 kuntavaaleihin etsimällä joukkoonsa kuntapolitiikasta kiinnostuneita uusia kasvoja sekä aiempaa kokemusta omaavia yhteistyökykyisiä mielipidevaikuttajia. Valtakunnan politiikassa hallitus vastaan oppositio antaa nyt mahdollisuuden erottautua molempien joukosta myös kuntapolitiikassa luomalla uutta kansalaislähtöistä ja pitkälle tulevaisuuteen luotaava kuntapolitiikka, jossa hyväksi koetut ratkaisut saavat seurakseen kokeellisia uusia toimintamuotoja. Sinisille on edelleen siis hyvin tilausta, joten toimimme ilman puoluetukea kansalaistemme kokonaisetu edellä.

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry piti syyskokouksensa 4.10.2020 Oulussa. Kokouksessa tehtiin seuraavat henkilövalinnat. Puheenjohtajana jatkaa Jari Pirinen Oulusta ja hallituksen jäseniksi tulivat nimetyiksi Vaili Jämsä-Uusitalo Oulusta (- ), Paula Juka Muhokselta ( Mari Juka Muhos), Petteri Juka Muhos (Petri Holm Muhos ), Toivo Kinnunen Tyrnävä ( Mirja Viinala Haapavesi ), Pirkko Mattila Muhos ( Marjukka Pirinen Oulu ), Anne Snellman Oulu ( Maija Piippo Oulu ), Riku Syrjälä Oulu ( Jouko Heino Muhos ), Jarmo Viinala Haapavesi ( Sari Vatjus Haapavesi ).

Yhdistys antoi samalla julkaisuvapaan julkilausuman.

Pohjois-Pohjaanmaalla on työttömiä työnhakijoita 6000 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten. Pohjois-Pohjanmaan Siniset ovat huolissaan työttömyyden kasvusta ja koronaviruksen aiheuttamista ongelmista yrittäjille. Uuden yrityksen perustaminen on kalliimpaa kuin jo perustetun yrityksen ylläpitäminen. Kuntien taloudellinen asema on heikko koronan vuoksi työttömyyden sekä lomautusten vähentäessä verotuloja. Tässä tilanteessa on valtion luovuttava kuntien Kelalle työttömyyden perusteella maksettavasta pitkäaikaiistyöttömien työmarkkinatuesta kuntien lainataakan keventämiseksi.