Kuukausi: tammikuu 2021

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Jokaisella yhteiskuntamme jäsenellä lienee jonkinlainen mielipide yhteiskunnallisiin asioihin, vaikka usein emme sitä osaa, halua tai uskalla tuoda julki. Leimautumisen pelko ahdistaa, sillä kielteistä suhtautumista omaan mielipiteeseen ei haluta ottaa vastaan. Tätä pelkoa hyödyntävät ennenkaikkea omia intressejään tavoittelevat poliitikot luomalla uhkakuvia seurauksista, jos kansalaisen mielipide poikkeaa hänen omasta tai puolueensa ideologiasta.

Monet kokevat, että on turvallisempaa tyytyä ja yhtyä vahvojen mielipidevaikuttajien sanomaan, vaikka näkemys ei vastaisikaan täysin omaa ajattelua. On valitettavaa, että monet yhteiskuntamme kannalta tärkeät asiat jäävät toteutumatta pelosta johtuvasta uskalluksen puutteesta. Näin kuitenkin kansaa ohjaillaan niin meillä kuin maailmallakin ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Vallitsevia keskustelunaiheita ovat kulkutaudin aiheuttamat ongelmat ja niistä selviäminen, valtiomme velkaantuminen ja demokratian kyseenalaistaminen liittyen USA:n presidentinvaalien loppuhuipennukseen. Koronaa ei ole selätetty, mutta kuntavaalit aiotaan pitää taudin leviämisvaarasta huolimatta huhtikuussa. Malttia ja uskallusta vaalien siirtoon ei löydy muilta kuin sinisiltä. Kuinka käy äänestysaktiivisuuden rajoitteisessa yhteiskunnassa, se on kysymysmerkki?

Valtion velkaantumisen pysäyttäneet ja työllisyyden nousuun saattaneet poliitikot tuomittiin edellisissä eduskuntavaaleissa demokraattisesti, joten voitanee todeta, että yhteiskuntamme ei ollut valmis kansantalouden tervehdyttämistoimiin, mutta onko nytkään? USA:ssa on väistymään joutuneen presidentin siunauksella ajauduttu kyseenalaistamaan demokratia, jakamaan kansa yhä enemmän kahtia sekä väheksymään kansainvälisiä sopimuksia ja kumppaneita. Meillä kotimaiset trumpit pyrkivät samaan. Onko se isänmaallista ja missä määrin, miettikööt kukin tahollaan.

Aika kulkee vain yhteen suuntaan, vieläpä yllättävän nopeasti, joten mikäli mielimme pysyä hyvinvointiyhteiskuntana, täytyy valitsevaakin politiikkaa arvostelevilla olla uskallusta tehdä itsekin voitavansa konkreettisin toimin. Siihen on kaikilla täysivaltaisilla äänioikeutetuilla mahdollisuus niin kuntavaaleissa kuin valtiollisissakin vaaleissa asettumalla ehdokkaaksi omaa näkemystään lähimpänä olevaan puolueeseen.

Tekijät tekevät, puhujat puhuvat, mutta pelkkä puhe ei riitä elinolojemme säilymiseen tällä tasolla, eikä väestömäärämme kasvun turvaamiseen kotimaisin voimin. Asukaslukumme vuonna 2050 tulisi olla noin kahdeksan miljoonaa identiteetiltään suomalaiseksi lukeutuvaa henkilöä turvataksemme kansakuntamme olemassaolon. Siinä haastetta, mutta kuinka moni uskaltaa olla viemässä tavoitetta eteenpäin, jää arvailujen varaan.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kuntavaalien lähestyessä monet kuntalaiset asettavat toiveensa elinolojensa kohentamiseen seuraavan valtuustokauden aikana. Harva kuitenkaan hyväksyy veronkorotuksia tai säästötoimia näiden toiveiden toteuttamiseksi. Kuntien tehtäväkenttä on laaja käsittäen yli viisisataa lakisääteistä tehtävää, lisäksi muita vapaaehtoisia vastuita. Kuntien, kaupunkien ja kansakuntamme elinvoima on riippuvainen väestömäärästä.

Toimet kansallisen syntyvyyden lisäämiseen eivät ole pelkästään paremmissa hetekoissa, vaan perhepolitiikassa, jossa yhtenä vaihtoehtona tulee olla myös eläketuloa kartuttava kotiäidin palkka. Tämän tulisi olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaksi. Olemassa olevan väestön keskittämispolitiikka ei lisää yhteiskuntamme hyvinvointia, vaan tappaa haja-asutusalueet ja maaseudun lisäten eriarvoistumista ja kansanterveydellisiä-ja taloudellisia ongelmia entisestään.

Oulu on esimerkki siitä, kuinka asioita on hoidettu samojen useita kymmeniä vuosia valtuustossa olleiden kumppanusten kesken. Kaikkia poliittisia toimijoita ei haluta pöytiin, joissa leivotaan suuntaviivat seuraaville valtuustokausille. Kuntalaisen näkövinkkelistä kestopäättäjien toimet ovat olleet keskinkertaista tasoa.

Oulussa ei edelleenkään ole matka-ja konferenssikeskusta, ei kansainväliset mitat täyttävää urheilustadionia, ei palveluiltaan monipuolista vierasvenesatamaa, eikä täällä sykkelöidä kotimaisilla kaupunkipyörillä. Esikaupunkialueilta ja haja-asutusalueilta on viety palvelut, lopetettu koulut, vähennetty joukkoliikennettä ja sammutettu kylien elinvoima. Osa vanhusväestöön kuuluvista ajautuu huutolaisen asemaan, kotihoidontuki loppuu lapsiperheiltä, kaupungin matalapalkkaiset ateria-ja puhtaanpitopalveluiden työntekijät ulkoistetaan ja niin edelleen.

Kaikki tämä ja paljon muuta ”samalla rahalla”. Mutta kenelle se vastuu vallitsevasta olotilasta todellisuudessa kuuluu? Siinä kuutioitavaa jokaiselle äänioikeutetulle näin kuntavaalien alle.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Oulun Siniset ry

Kylmää politiikkaa Oulussa

Kylmää politiikkaa Oulussa

Vuosi 2020 oli niin Oululle kuin koko maailmalle poikkeuksellinen vallitsevan koronaviruspandemian vuoksi. Edellisen lisäksi Oulun kuntapolitiikkaa on haastanut edelleen iänikuinen pyrkimys säästää keinoja kaihtamatta. Surullisenkuuluisa, valtakunnallistakin huomiota saanut Perlaconin lista on kiertänyt päättäjien pöydissä. Oulun Sinistä valtuustoryhmää ei näihin Perlaconin säästölistan mukaisiin koritus -kokouksiin ole virallisesti otettu mukaan, joten emme ole ”korituksia” myöskään hyväksyneet. Valitettavasti usein mainitaan, että nämä ”koritukset” eli säästölinjaukset ovat yhteisesti sovittu Oulun valtuustoryhmien kesken. Tämä ei siis pidä paikkaansa.

Kuten tavallista monet nytkin syksyn aikana ylösnostetuista säästökohteista ovat olleet kestosuosikkeja säästöiksi. Tällainen oli esimerkiksi kotihoidontuen kuntalisä eli Oulu-lisä. Kyse on 80 eurosta, joka maksetaan perheen nuorimmasta alle 18 kuukauden ikäisestä lapsesta. Oulun Sinisen valtuustoryhmän mielestä Oulu-lisä on hyvin kohdennettua tukea, jonka poisto lisää muun muassa lapsiperheiden syrjäytymistä.

Oulun kaupunginhallitus päätti yksimielisesti 14.9.20, että Oulu-lisästä luovutaan 1.3.21 lähtien. Tämän jälkeen Oulu-lisän jatko tuotiin Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan päätettäväksi. Vastustin ainoana 27.10. Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan kokouksessa Oulu-lisän poistoa. Muutosesitystäni ei kannatettu. Jätin eriävän mielipiteen päätökseen.

Viimeinen mahdollisuus puolustaa Oulu-lisää oli Oulun kaupungin talousarvion 2021 ja -suunnitelman 2022-2023 käsittelyn yhteydessä. Täten Oulun Sininen valtuustoryhmä teki ainoana Oulun valtuustoryhmänä Oulu-lisän puolesta muutosesityksen talousarvioon. Ansiostamme Oulu-lisän jatkon puolesta äänestettiin 7.12. Oulun kaupunginvaltuustossa. Äänestystulos oli 64-3. Oulu-lisän jatkon kannalla oli allekirjoittaneen lisäksi ainoastaan Kristillisdemokraattien valtuutettu sekä yksi keskustalainen valtuutettu. Eli valitettavasti hävisimme taiston Oulu-lisästä. Jätin eriävän mielipiteen.

Lisäksi vieläkään Oulu ei ole yhtenäinen, vaikka uusi Oulu aloitti jo vuoden 2013 alusta. Eikä ole ihme. Edelleen puuhataan reuna-alueiden palveluiden lopettamisia säästösyistä siirtämällä eli keskittämällä palveluita kanta-Ouluun. Näin ei voi jatkua, jos halutaan rakentaa yhtenäinen Oulu. Tällä hetkellä liipasimella on taas Oulunsalon hammashoitola.

Sinisen valtuustoryhmän mielestä Oulunsalon hammashoito on hyvä järjestää edelleen Oulunsalossa. Edellisen johdosta esitimme ainoana valtuustoryhmänä muutosesityksen Oulunsalon hammashoitolan jatkon puolesta Oulun kaupungin talousarvioon. Ansiostamme Oulunsalon hammashoitolan puolesta äänestettiin 7.12. Oulun kaupunginvaltuustossa. Äänestystulos oli 45-20. Eli valitettavasti hävisimme taiston Oulunsalon hammashoitolan puolesta. Jätin eriävän mielipiteen. 

Oulunsalon hammashoitolan kohtaloa ei onneksi ole vielä sinetöity kokonaan, sillä asian päättää lopullisesti Oulun kaupungin hyvinvointilautakunta. Se milloin tämä tapahtuu, jää nähtäväksi. Todennäköisesti lähestyvät kuntavaalit siirtävät päätöksen yli vaalien.

Niin Oulu-lisästä kuin Oulunsalon hammashoitolastakaan ei olisi tarvinnut aloittaa säästökeskustelua, jos kaupunginjohtajan pohjaesitys veroprosentin nostosta yhdellä prosentilla olisi toteutunut. Sen sijaan lähinnä Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten valtuutettujen takia veroprosenttia nostettiin vain puolella prosentilla johtaen noin 15 miljoonan euron tulojen menetykseen kaupungin kassasta. Siniset kannattivat kyseisessä äänestyksessä veroprosentin nostoa yhdellä prosentilla. Mielestämme juustohöyläämisen ja toisaalta lisävelanoton tie saisi jo päättyä. Mutta nyt sen sijaan kuntalaiset menettävät palveluita ja tukia kuten Oulu-lisän. 

Anne Snellman, FT

Sinisen valtuustoryhmän puheenjohtaja

Oulu

Kohti kotiäidin palkkaa

Kohti kotiäidin palkkaa

Yhteiskuntamme on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosikymmenten aikana ja pääosin positiiviseen suuntaan. Teknologian huima edistyminen on tuonut helpotusta arjen ruutiineihin, helpottanut työtehtäviä, parantanut palveluja sekä lisännyt tietoisuutta elinolojemme ja tarpeidemme tyydyttämiseksi. Kaikkea näistä hienouksista emme edes tiedosta, emmekä niitä välttämättä tarvitse, sillä elämämme ei ole pelkkää teknologiaa.

Jotakin on ollut kuitenkin menossa pieleen jo pitemmän aikaa kiireiseksi muodostuneessa elämänrytmissämme. Monilla aikuisiän saavuttaneilla ei riitä aikaa muuhun kuin nopeasti muuttuviin työtehtäviin, omiin harrastuksiin ja someyhteisöissä sukkulointiin, toiset taas eristäytyvät omiin poteroihinsa, joista heitä ei saada hyötykäyttöön yhteiskuntamme vahvistamiseksi. Älylaitteet ovat osaltaan tehneet tehtävänsä. Monet perheet jäävät perustamatta ja monissa perheissä lapset joutuvat toissijaiseksi pelinappuloiksi ja tulonlähteiksi niille, jotka tämän kehityksen tiedostavat ja sitä ruokkivat.

Kasvatusvastuun tietoinen ja laajasti hyväksytty siirto kodin ulkopuolisille tahoille tuo työtä niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille, mutta onko sen vaikutuksia todellisuudessa tutkittu riittävästi, koska yhä useammalla lapsella on keskittymisvaikeuksia elämänkaarensa alkumetreiltä lähtien. Jos parivuotias lapsi on herätetty kesken yöunien ja istutettu pyöräntarakalle aamu kuudelta, viety tarhaan / hoitopaikkaan ja haettu iltapäivällä tai alkuillasta oman työpäivän uuvuttamana kotiin, niin olisi kohtuullista miettiä lapsen ajatusmaailman kehittymistä suhteessa kotihoitoon. En väitä, että sopeuttaminen sosiaaliseen kanssakäymiseen olisi huono asia, mutta se mikä sopii toiselle, niin se voi silti vahingoittaa toista. Päiväkerhoissa tai tarhoissa ei opita pelkästään hyvää sosiaalista kanssakäymistä, vaan siellä mahdollistetaan myös toisenlainen käytösmalli.

Useimmille äideille käytäntö lapsen viemisestä päivähoitoon on pakonsanelemaa taloudellisin perustein. Koska kaikilla naisilla lähtökohdat aikuisiän saapuessa eivät ole samanlaiset, on ymmärrettävää se, että perheen perustaminen on niin suuri riski, että sitä ei haluta ottaa. Ei vaikka haaveena olisikin oma jälkikasvu ja heistä hellä huolenpito aikuisikään saakka. Syitä on monia, kuten omat kokemukset lapsuusajasta, fysiologiset ja biologiset tekijät ja lukuisat muut syyt. Toisilla on taas lähtökohdat optimaaliset koulutuksen ja työtehtävien ohella ja heillä on varaa ostaa tuloillaan ne askelmerkit lapsille, joita jokainen äiti ja äiteyttä harkitseva toivoisi omalle lapselleen.

Kun maassamme on yleisen mittapuun mukaan tarjolla huippukoulutusta niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin, niin voisi olettaa, että gradun ja väitöskirjan tekijöille on otollinen aihe tutkia vaihtoehdot syntyvyyden kohentamiseen kansallisella tasolla. Olisi mielenkiintoista tietää se, että miten kotiäidin palkka, joka voisi koostua esimerkiksi lapsilisistä, kotihoidon tuesta ja vaikkapa takuueläkettä vastaavasta summasta yhteinäisenä eläkettä kartuttavana tulona, vaikuttaisi lasten ja vanhempien terveyteen, työllisyyteen ja kokonaisuudessaan kansantalouteemme. Yhteiskuntamme ei pärjää tällä väkimäärällä ja luonnollisin tapa kasvattaa väkimääräämme on sinisten ajama kansallinen perhepolitiikka, jonka sisällön tulee olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaamiseksi. Kotiäidin palkka on tutkimisen arvoinen asia, eikä vähiten lapsen ja äidin näkökulmasta.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Oulussa harkitaan kadunvarsien vaalimainostelineistä luopumista

Oulussa harkitaan kadunvarsien vaalimainostelineistä luopumista

Jätin 24.2.2020 Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa esitin Oulun Sinisen valtuustoryhmän puolesta, että Oulun tulisi luopua kadunvarsien vaalimainostelineistä. Oulun keskusvaalilautakunta on kokouksessaan 15.12.2020 antanut aloitteeseen lievästi positiivisen vastauksen. 

Ote vastauksesta: ”Aloitteessa esitetty tapa vaalikampanjoinnin tukemisesta on toteuttamiskelpoinen ja vaihtoehto perinteiselle ulkomainonnalle. Keskusvaalilauta selvittää ennen kevään kuntavaalien kampanjoinnin aloittamista puolueiden näkemyksen vaalimainostelineiden tarpeellisuudesta, niiden määrästä ja vaihtoehtoisista tavoista tukea vaalikampanjointia.”

Alla koko Oulun keskusvaalilautakunnan vastaus: 

”Aloite

Perusteluna aloitteelle nostan esille vaalimainostelineissä oleviin vaalimainoksiin kohdistuvan toistuvan ilkivallan ja telineiden rikkomisen, josta aiheutuu taloudellisia kuluja niin kaupungille kuin puoluejärjestöille ja valitsijayhdistyksille. Telineistä luopuminen vähentää myös turhaa autoilua, kun ympäri laajaa kaupunkialuetta sijoitettavia telineitä ei tarvitse asentaa ja purkaa sekä käydä päivittäin korjaamassa miltään osin. Näin torjutaan ilmastonmuutosta.

Äänestäjät ovat suurelta osin siirtyneet jo muutenkin käyttämään nykyaikaisempia valintaperusteita someyhteisöissä perinteisen kadunvarsitelineissä olevan ehdokaskuvan perusteella äänestämisen sijaan, joten Oulun on aika elää tässäkin asiassa tätä päivää eilisen sijaan.

Täten esitän, että Oulun kaupunki luopuu jo seuraaviin vuoden 2021 kuntavaaleihin mennessä perinteisistä vaalimainostelineistä ja niiden sijoittelusta koko kaupungin alueella. Vaihtoehtona voisi olla ehdokaslistojen julkaiseminen kaupungin toimesta samoissa lehdissä, joissa virallinen vaaleista ilmoittaminen tapahtuu mukaan lukien joku ilmaisjakelulehti sekä sen ohella nykyaikaiseen tapaan digitalisaatiota hyödyntäen kaupungin omilla verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Nykytilanne

Oulun kaupunki/keskusvaalilautakunta osallistuu puolueiden vaalikampanjoiden tukemiseen asettamalla katujen ja teiden varsille vaalimainostelineitä. Viime vaaleissa telinepaikkoja oli 25 kappaletta. Telineissä on vaalimainostaulupaikkoja vaaleista riippuen 10 – 20 kappaletta. Sisäisen laskutuksen mukaiset kustannukset telineiden asentamisesta ja ylläpidosta ovat noin 20 000 euroa/vaalit. Puolueiden ja muiden ehdokkaita asettaneiden tehtävänä on hankkia vaalimainoksilleen taustalevyt ja mainosten asettaminen telineisiin.

Viimeisten vuosien aikana vaalimainostelineiden määrää on vähennetty merkittävästi. Tällä hetkellä vaalimainostelineitä on sijoitettu 25 paikkaan. Telineiden sijoittelussa lähtökohtana on ollut, että Oulun kaupungin jokaiselle suuralueelle sijoitetaan yksi teline. Poikkeuksena on keskustan suuralue, jossa on 4 paikkaa ja Kaijonharju, jossa on 2 paikkaa. Esimerkiksi vielä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vaalimainostelineitä asetettiin yhteensä 47 paikkaan.

Vaalimainospaikkojen tarjoaminen ei ole kunnan lakisääteinen tehtävä, joten kunta voi vapaasti päättää, tarjoaako ja minkä verran telinepaikkoja. Mikäli kunta tarjoaa mahdollisuuden vaalimainontaan, on kaikkia ehdokkaita kohdeltava tasapuolisesti.

Vaihtoehtoiset tavat tukea vaalikampanjointia

Aloitteessa esitetyt perustelut vaalimainostelineistä luopumiselle ovat suurelta osin paikkansa pitäviä. On todennäköistä, että vaalimainostaulujen merkitys äänestyskäyttäytymiseen ja äänestysaktiivisuuteen on hyvin vähäinen. Tiedon jakaminen sähköisessä ja myös printtimediassa on tänä päivänä vaikuttavampi tapa lähestyä äänestäjiä. Aiemmin puolueiden edustajilta saadun palautteen perusteella myös perinteisille vaalimainostelineille on ollut edelleen kannatusta eikä niistä ole ollut valmiutta luopua kokonaan.

Aloitteessa esitetty tapa vaalikampanjoinnin tukemisesta on toteuttamiskelpoinen ja vaihtoehto perinteiselle ulkomainonnalle. Keskusvaalilauta selvittää ennen kevään kuntavaalien kampanjoinnin aloittamista puolueiden näkemyksen vaalimainostelineiden tarpeellisuudesta, niiden määrästä ja vaihtoehtoisista tavoista tukea vaalikampanjointia.”