Vuosi: 2021

Julkinen joukkoliikenne ikäihmisille ja pienen eläkkeen varassa oleville maksuttomaksi !

Julkinen joukkoliikenne ikäihmisille ja pienen eläkkeen varassa oleville maksuttomaksi !

Monet varttuneimmat ikäihmiset tahtoisivat yhä enemmän käyttää julkista joukkoliikennettä asiointinsa ja vierailujensa yhteydessä ja jättää oman auton käytön kokonaan pois, mikäli sellainen heillä välttämättömän liikkumisen vuoksi on yhä käytössä. Ongelmia esiintyy kuitenkin haja-asutusalueiden ja taajamienkin liikenneyhteyksissä sekä matkan maksujen suorittamisessa. Monissa julkista liikennettä ostopalveluina harjoittavien liikennöitsijöiden busseissa käteinen ei enää käy, samoin on pankkikortin käytön laita ja erilaiset muutkin lippusysteemit vaikeuttavat ikääntyneiden julkisen liikenteen käyttämistä palveluntarjoajasta riippumatta.

Yhteiskunnassamme tuetaan hyvin monin eri tavoin useita väestöryhmiä. Myös ikäihmisiä autetaan tuetuilla taksimatkoilla ja ovelta-ovelle pikkubussien yhteiskäytöön suunnatuilla asiointimatkojen välityksellä, joten suunta on sikäli oikea. Ihmisen toimintakyvyn ylläpito vaatii omatoimista liikkumista kanssaihmisten keskuudessa eri asiayhteyksissä. Me siniset olemme esittäneet, että elossa olevat sotaveteraanit ja lotat nimettäisiin kunniakansalaisiksi ja heidän palvelutarpeistaan huolehdittaisiin yhteiskunnan varoin, myös liikkumiseen liittyvä matkustaminen huomioiden.

Nostan tässä yhteydessä esille sen, että muutkin varttuneimmat ikäihmiset sekä köyhyysrajan alapuolelle eläkkeensä osalta jäävät vapautettaisiin kaikista asiakasmaksuista kuntien, kaupunkien ja valtion hallinnoimassa joukkoliikenteessä eli linja-auto ja junaliikenteessä, mikäli heidän tereveytensä ja toimintakuntonsa muutoin sallivat matkustamisen niissä.

Yhteiskuntamme palautuu koronataudin selättämisen jälkeen siihen tilaan, jossa liikkuminen kaikissa ikäryhmissä on asioinnin, palveluiden, vierailujen ja kaupankäynnin vuoksi välttämätöntä. Ikäihmisille ja pelkästään pienen eläkkeen varassa oleville suunnattu ilmainen joukkoliikenne merkitsee omalta osaltaan selkeää kasvua kaupallisten toimijoiden ja palveluiden sekä muun elinkeinoelämän ja kulttuurin sektorille. Hyötyjinä olisivat edellä mainittujen väestöryhmien lisäksi koko yhteiskuntamme ja kansantaloutemme.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry ja Oulun Siniset ry

Ajankohtaista kommentointia sinisin ajatuksin

Ajankohtaista kommentointia sinisin ajatuksin

Koronan kurittama kansa on menossa kuntavaaleihin huhtikuussa eduskuntapuolueiden siunauksella. Puolueiden mandaateilla toimivilla puoluesihteereillä on ilmeisesti terveydenhuollon asiantuntijaosaaminen erityisen korkealla tasolla, sillä vaalien ajankohdasta tautirajoitteisessa yhteiskunnassa pidetään kiinni kynsin hampain. Keinot turvalliseen vaalien toteutukseen tuntuvat olevan siten hyvin hallussa. Onko sitten vastuunkantokyky samaa luokkaa, jos tautilevinneisyys ja poliittisten sankarivainajien määrä kasvaa vaalien seurauksena, vai vieritetäänkö syy viranomaisille, siitäkin puoluesihteerit lienevät keskenään sopineet. Me siniset asetamme kuitenkin kansalaisten terveyden poliittisen edun edelle ja olemme siksi esittäneet vaalien siirtoa taudin selättämisen jälkeiseen aikaan. Emme siis tavoittele suurimman kuntavaalipuolueen, emmekä edes pienenkään vaalivoiton toivossa vaalien siirtoa, vaan puolueemme arvojen mukaista arjen turvallisuuden toteutumista.

Valtiomme ja siitä johtuen myös kuntiemme taloudet ovat velkavetoisia pitkälle tulevaisuuteen. Tähänkin kulkutaudilla on oma osansa, mutta kaikki kurimus ei selity koronallakaan. Vaalikausittain rahojen siirtely taskusta toiseen hallituspuolueiden vaihtuessa ei kohenna juurikaan kansantalouttamme, vaan ohjaa verokertymää lähinnä puolueideologiaan perustuen kulloinkin valtaa käyttävien omien intressipiirien tarkoituksiin ja siten vallassa pysymisen pönkittämiseen.

Maailma kärsii ylikansoittumisesta, mutta me suomalaiset olemme alikansoitettu nykyiseen elintasoomme nähden. Elämme velaksi hyvinvointiyhteiskunnan statuksella ja samalla tuhoksi tuleville sukupolville, mikäli niitä vielä syntyy, joten jotakin oppia on EU:sta taloutemme pitoon saatu toisten iloksi ja toisten suruksi. Jotta säilyisimme omana kansakuntana ja hyvinvointiyhteiskuntana, kantasuomalaisten määrä tulisi olla kahdeksan miljoonaa vuonna 2050. Tämä ei sulje pois lisänä kansantalouttamme pönkittävää vierastyövoimaa, jonka suhde kantaväestöön tulisi olla kuitenkin marginaalinen. Väestömme selkeä kasvu lisää työtä ja toimeliaisuutta kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa, kasvattaa sisämarkkinoita, luo palveluntarvetta-ja tuotettavuutta, edistää teollisuutta ja uusien vientituotteiden kehittämistä ja lisää sekä sisäistä ja ulkoista turvallisuuttamme.

Syntyvyyden kasvuun saattaminen vaatii suurimman kansallisen investoinnin perhepolitiikkaan. Pelkät paremmat hetekat eivät siihen riitä, vaan olisi uskallettava tehdä rohkea veto vallitsevaan tasa-arvoajatteluun. Sinisenä ajatuksena nostan jälleen esille kotiäidin eläkettä kartuttavan palkan niille äideille, jotka haluavat hoitaa alle kouluikäiset lapset kotona siirtäen ryhtymistään muuhun ansiotyöhön siihen saakka, kunnes lapsista nuorimmainenkin saavuttaa omatoimisuuden iän. Naisten oikeuksiin kuuluu saada olla myös kotiäiti aivan samoin kuin olla liituraitajohtajatarkin tai jotakin siltä väliltä. Yksikään eduskuntapuolue ei nosta tätä asiaa keskusteluun.

Maaseudun uudelleen asuttaminen ja syntyvyyden kasvu kulkevat käsikädessä. Virikkeellinen ja monien mahdollisuuksien luonnollinen asuinympäristö mahdollistaa edullisen asumisen ja luo pohjan terveelle ja turvalliselle yhteisötominnalle, jossa elintilaa riittä harrastuksiin sekä etätyöhön ja uusiin elinkeinoihin. Samalla väljä asuminen tarjoaa mielenrauhaa ahdistuksesta kärsiville. Omavaraistalous on myös huoltovarmuustekijä, joten askel taakse kohti pientiloja on myös askel tulevaisuuteen. Nykyisen väestömäärämme keskitetylle siirtelylle tulisi laittaa piste ja suunnata voimavarat kansantaloutemme vaurastuttamiseen uusilla asutustilallisilla ja lapsimyönteisellä perhepolitiikalla eli voimavarat elinvoimamme ylläpitoon ja kasvuun olisi suunnattava tulevaisuuspainotteisesti.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry ja Oulun Siniset ry

Oikeuskansleri Pöysti on oikeassa. Vain Siniset ovat esittäneet kuntavaalien siirtämistä.

Oikeuskansleri Pöysti on oikeassa. Vain Siniset ovat esittäneet kuntavaalien siirtämistä.

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan kuntavaalien ajankohtaa on arvioitava mahdollisimman pikaisesti uudelleen (linkki).

Tässä muutama nosto uutisesta:

”– Vaalienhan pitää olla tasapuoliset ja mahdollistaa äänioikeutetuille lain mukaisesti mahdollisimman laajasti äänestämisen mahdollisuus. Se on perusperiaate. Toinen perusperiaate on, että vaalien siirtäminen on demokratiassa äärimmäisen poikkeuksellinen toimenpide, johon pitää ryhtyä vain hyvin painavin perustein. Nämä ovat ne kaksi periaatetta, jotka ovat vaakakupissa, Pöysti sanoo

– Mutta toki jos on niin, kuten nyt saattaa olla tilanne, että merkittäviä joukkoja äänioikeutettuja ei pysty käyttämään äänioikeuttaan tai ainakaan turvallisesti pysty sitä käyttämään, niin tietysti silloin se vaaka alkaa kallistua sen suuntaan, että täytyy vakavasti harkita vaalien siirtämistä.”

Lisäksi Pöysti toteaa:

”– Kyllähän epidemian perustaso on nyt useammassa maakunnassa niin korkealla, että tilanne voi olla huono myös vaalien näkökulmasta, Pöysti sanoo.”

Puolueista ainoastaan Siniset ovat esittäneet kuntavaalien siirtämistä – Oulun Sinisten puheenjohtaja Jari Pirinen joulukuussa 2020 (linkki) sekä allekirjoittaneen edellinen blogikirjoitus aiheesta helmikuun alussa (linkki). 

Nyt pitää valtapuolueiden asettaa gallupit syrjään ja ottaa tosissaan käsiteltäväkseen koronapandemiatilanne ja sen vaikutus kuntavaaleihin 2021. Vääjäämättä on selvää, että koronapandemiatilanne ei ehdi rokotuksistakaan huolimatta huhtikuuhun mennessä laantua niin paljoa, että kuntavaalit olisi terveysturvallista silloin järjestää.

Jotta kuntavaalit voitaisiin järjestää huhtikuussa tulisi olla varmaa, että terveysturvallisuus sekä tasapuolinen demokratia toteutuvat. Vallitsevassa koronapandemiatilanteessa edellinen ei ole varmaa, joten kuntavaalit pitää siirtää.

Ministerin ja puoluesihteerien hengenvaarallinen koronapeli

Ministerin ja puoluesihteerien hengenvaarallinen koronapeli

Eilen uutisoitiin, että oikeusministeriön virkamiehet ovat esittäneet kuntavaalien siirtoa huhtikuulta syksyyn. Oikeusministeri Anna-Maija Henriksson (r.) ja puoluesihteerit tyrmäsivät kuitenkin ehdotuksen yksimielisesti. 

Virkamiehet toimivat virkavastuulla, ja tekevät esityksensä tietoon perustuen. Kansliapäällikkö Timosen mukaan esitys perustui kokonaisarviointiin, johon vaikuttivat erityisesti terveysturvallisuusriskit.

– Meillä on kaksi eri asiaa, eli ensinnäkin perinteinen vaaliturvallisuus: se, että vaalit ovat turvallisesti ja luotettavasti järjestetyt ja että demokratia toteutuu vaaleissa. Toinen on terveysturvallisuus, joka on näiden vaalien erityispiirre. Näiden yhdistelmään tämä arvio perustui, Timonen kertoi STT:lle.

Herää kysymys, millä asiantuntemuksella ministeri ja puolusihteerit ovat kykeneviä linjaamaan, että kuntavaalit on turvallista järjestää huhtikuussa?! Ja että demokratia toteutuu?!

Siihen, että USA:ssa järjestettiin vaalit koronapandemian aikana on turha vedota. Ne vietiin osittain läpi postiäänestyksenä. Huhtikuuhun mennessä ei Suomessa ehditä postiäänestystä laittamaan jalalle. 

Mielestäni kuntavaalit pitää siirtää syksyyn ja lisäksi ne tulee pyrkiä muuttamaan postiäänestyksellä hoidettavaksi. Tämä sen takia, että voi olla, että koronapandemia on vielä syksylläkin riesanamme, jolloin postiäänestys takaa sekä terveysturvallisuuden että demokratian toteutumisen koronapandemiasta huolimatta.

Nyt jos koskaan pitäisi valtapuolueiden laittaa kansan etu oman edun edelle. Linjaamalla, että kuntavaalit on turvallista muka järjestää jo huhtikuussa, puoluesihteerit puolueineen vaarantavat suomalaisten terveyden. 

Nytkin käytössä olevien rajoitusten tarkoituksena on hillitä koronavirustartuntojen määrää, jotta rajalliset tehohoitopaikat Suomessa riittävät tehohoitoa vaativille potilaille. Jos kuntavaalit järjestetään huhtikuussa terveysvaaroista huolimatta ja tehohoitopaikat loppuvat kesken, kuka päättää ketä hoidetaan? Ministeri ja puoluesihteerit vallitsevan logiikan mukaan! Onneksi olkoon!

Tieto lisää tuskaa. Terveisin Oulun seudun yhteispäivystyksessä työharjoittelua suorittava sairaanhoitajaopiskelija!

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Leimautumisen pelko jarruttaa osallisuutta

Jokaisella yhteiskuntamme jäsenellä lienee jonkinlainen mielipide yhteiskunnallisiin asioihin, vaikka usein emme sitä osaa, halua tai uskalla tuoda julki. Leimautumisen pelko ahdistaa, sillä kielteistä suhtautumista omaan mielipiteeseen ei haluta ottaa vastaan. Tätä pelkoa hyödyntävät ennenkaikkea omia intressejään tavoittelevat poliitikot luomalla uhkakuvia seurauksista, jos kansalaisen mielipide poikkeaa hänen omasta tai puolueensa ideologiasta.

Monet kokevat, että on turvallisempaa tyytyä ja yhtyä vahvojen mielipidevaikuttajien sanomaan, vaikka näkemys ei vastaisikaan täysin omaa ajattelua. On valitettavaa, että monet yhteiskuntamme kannalta tärkeät asiat jäävät toteutumatta pelosta johtuvasta uskalluksen puutteesta. Näin kuitenkin kansaa ohjaillaan niin meillä kuin maailmallakin ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Vallitsevia keskustelunaiheita ovat kulkutaudin aiheuttamat ongelmat ja niistä selviäminen, valtiomme velkaantuminen ja demokratian kyseenalaistaminen liittyen USA:n presidentinvaalien loppuhuipennukseen. Koronaa ei ole selätetty, mutta kuntavaalit aiotaan pitää taudin leviämisvaarasta huolimatta huhtikuussa. Malttia ja uskallusta vaalien siirtoon ei löydy muilta kuin sinisiltä. Kuinka käy äänestysaktiivisuuden rajoitteisessa yhteiskunnassa, se on kysymysmerkki?

Valtion velkaantumisen pysäyttäneet ja työllisyyden nousuun saattaneet poliitikot tuomittiin edellisissä eduskuntavaaleissa demokraattisesti, joten voitanee todeta, että yhteiskuntamme ei ollut valmis kansantalouden tervehdyttämistoimiin, mutta onko nytkään? USA:ssa on väistymään joutuneen presidentin siunauksella ajauduttu kyseenalaistamaan demokratia, jakamaan kansa yhä enemmän kahtia sekä väheksymään kansainvälisiä sopimuksia ja kumppaneita. Meillä kotimaiset trumpit pyrkivät samaan. Onko se isänmaallista ja missä määrin, miettikööt kukin tahollaan.

Aika kulkee vain yhteen suuntaan, vieläpä yllättävän nopeasti, joten mikäli mielimme pysyä hyvinvointiyhteiskuntana, täytyy valitsevaakin politiikkaa arvostelevilla olla uskallusta tehdä itsekin voitavansa konkreettisin toimin. Siihen on kaikilla täysivaltaisilla äänioikeutetuilla mahdollisuus niin kuntavaaleissa kuin valtiollisissakin vaaleissa asettumalla ehdokkaaksi omaa näkemystään lähimpänä olevaan puolueeseen.

Tekijät tekevät, puhujat puhuvat, mutta pelkkä puhe ei riitä elinolojemme säilymiseen tällä tasolla, eikä väestömäärämme kasvun turvaamiseen kotimaisin voimin. Asukaslukumme vuonna 2050 tulisi olla noin kahdeksan miljoonaa identiteetiltään suomalaiseksi lukeutuvaa henkilöä turvataksemme kansakuntamme olemassaolon. Siinä haastetta, mutta kuinka moni uskaltaa olla viemässä tavoitetta eteenpäin, jää arvailujen varaan.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kenelle kuuluu vastuu kuntien elinvoimasta?

Kuntavaalien lähestyessä monet kuntalaiset asettavat toiveensa elinolojensa kohentamiseen seuraavan valtuustokauden aikana. Harva kuitenkaan hyväksyy veronkorotuksia tai säästötoimia näiden toiveiden toteuttamiseksi. Kuntien tehtäväkenttä on laaja käsittäen yli viisisataa lakisääteistä tehtävää, lisäksi muita vapaaehtoisia vastuita. Kuntien, kaupunkien ja kansakuntamme elinvoima on riippuvainen väestömäärästä.

Toimet kansallisen syntyvyyden lisäämiseen eivät ole pelkästään paremmissa hetekoissa, vaan perhepolitiikassa, jossa yhtenä vaihtoehtona tulee olla myös eläketuloa kartuttava kotiäidin palkka. Tämän tulisi olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaksi. Olemassa olevan väestön keskittämispolitiikka ei lisää yhteiskuntamme hyvinvointia, vaan tappaa haja-asutusalueet ja maaseudun lisäten eriarvoistumista ja kansanterveydellisiä-ja taloudellisia ongelmia entisestään.

Oulu on esimerkki siitä, kuinka asioita on hoidettu samojen useita kymmeniä vuosia valtuustossa olleiden kumppanusten kesken. Kaikkia poliittisia toimijoita ei haluta pöytiin, joissa leivotaan suuntaviivat seuraaville valtuustokausille. Kuntalaisen näkövinkkelistä kestopäättäjien toimet ovat olleet keskinkertaista tasoa.

Oulussa ei edelleenkään ole matka-ja konferenssikeskusta, ei kansainväliset mitat täyttävää urheilustadionia, ei palveluiltaan monipuolista vierasvenesatamaa, eikä täällä sykkelöidä kotimaisilla kaupunkipyörillä. Esikaupunkialueilta ja haja-asutusalueilta on viety palvelut, lopetettu koulut, vähennetty joukkoliikennettä ja sammutettu kylien elinvoima. Osa vanhusväestöön kuuluvista ajautuu huutolaisen asemaan, kotihoidontuki loppuu lapsiperheiltä, kaupungin matalapalkkaiset ateria-ja puhtaanpitopalveluiden työntekijät ulkoistetaan ja niin edelleen.

Kaikki tämä ja paljon muuta “samalla rahalla”. Mutta kenelle se vastuu vallitsevasta olotilasta todellisuudessa kuuluu? Siinä kuutioitavaa jokaiselle äänioikeutetulle näin kuntavaalien alle.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Oulun Siniset ry

Kylmää politiikkaa Oulussa

Kylmää politiikkaa Oulussa

Vuosi 2020 oli niin Oululle kuin koko maailmalle poikkeuksellinen vallitsevan koronaviruspandemian vuoksi. Edellisen lisäksi Oulun kuntapolitiikkaa on haastanut edelleen iänikuinen pyrkimys säästää keinoja kaihtamatta. Surullisenkuuluisa, valtakunnallistakin huomiota saanut Perlaconin lista on kiertänyt päättäjien pöydissä. Oulun Sinistä valtuustoryhmää ei näihin Perlaconin säästölistan mukaisiin koritus -kokouksiin ole virallisesti otettu mukaan, joten emme ole “korituksia” myöskään hyväksyneet. Valitettavasti usein mainitaan, että nämä “koritukset” eli säästölinjaukset ovat yhteisesti sovittu Oulun valtuustoryhmien kesken. Tämä ei siis pidä paikkaansa.

Kuten tavallista monet nytkin syksyn aikana ylösnostetuista säästökohteista ovat olleet kestosuosikkeja säästöiksi. Tällainen oli esimerkiksi kotihoidontuen kuntalisä eli Oulu-lisä. Kyse on 80 eurosta, joka maksetaan perheen nuorimmasta alle 18 kuukauden ikäisestä lapsesta. Oulun Sinisen valtuustoryhmän mielestä Oulu-lisä on hyvin kohdennettua tukea, jonka poisto lisää muun muassa lapsiperheiden syrjäytymistä.

Oulun kaupunginhallitus päätti yksimielisesti 14.9.20, että Oulu-lisästä luovutaan 1.3.21 lähtien. Tämän jälkeen Oulu-lisän jatko tuotiin Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan päätettäväksi. Vastustin ainoana 27.10. Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan kokouksessa Oulu-lisän poistoa. Muutosesitystäni ei kannatettu. Jätin eriävän mielipiteen päätökseen.

Viimeinen mahdollisuus puolustaa Oulu-lisää oli Oulun kaupungin talousarvion 2021 ja -suunnitelman 2022-2023 käsittelyn yhteydessä. Täten Oulun Sininen valtuustoryhmä teki ainoana Oulun valtuustoryhmänä Oulu-lisän puolesta muutosesityksen talousarvioon. Ansiostamme Oulu-lisän jatkon puolesta äänestettiin 7.12. Oulun kaupunginvaltuustossa. Äänestystulos oli 64-3. Oulu-lisän jatkon kannalla oli allekirjoittaneen lisäksi ainoastaan Kristillisdemokraattien valtuutettu sekä yksi keskustalainen valtuutettu. Eli valitettavasti hävisimme taiston Oulu-lisästä. Jätin eriävän mielipiteen.

Lisäksi vieläkään Oulu ei ole yhtenäinen, vaikka uusi Oulu aloitti jo vuoden 2013 alusta. Eikä ole ihme. Edelleen puuhataan reuna-alueiden palveluiden lopettamisia säästösyistä siirtämällä eli keskittämällä palveluita kanta-Ouluun. Näin ei voi jatkua, jos halutaan rakentaa yhtenäinen Oulu. Tällä hetkellä liipasimella on taas Oulunsalon hammashoitola.

Sinisen valtuustoryhmän mielestä Oulunsalon hammashoito on hyvä järjestää edelleen Oulunsalossa. Edellisen johdosta esitimme ainoana valtuustoryhmänä muutosesityksen Oulunsalon hammashoitolan jatkon puolesta Oulun kaupungin talousarvioon. Ansiostamme Oulunsalon hammashoitolan puolesta äänestettiin 7.12. Oulun kaupunginvaltuustossa. Äänestystulos oli 45-20. Eli valitettavasti hävisimme taiston Oulunsalon hammashoitolan puolesta. Jätin eriävän mielipiteen. 

Oulunsalon hammashoitolan kohtaloa ei onneksi ole vielä sinetöity kokonaan, sillä asian päättää lopullisesti Oulun kaupungin hyvinvointilautakunta. Se milloin tämä tapahtuu, jää nähtäväksi. Todennäköisesti lähestyvät kuntavaalit siirtävät päätöksen yli vaalien.

Niin Oulu-lisästä kuin Oulunsalon hammashoitolastakaan ei olisi tarvinnut aloittaa säästökeskustelua, jos kaupunginjohtajan pohjaesitys veroprosentin nostosta yhdellä prosentilla olisi toteutunut. Sen sijaan lähinnä Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten valtuutettujen takia veroprosenttia nostettiin vain puolella prosentilla johtaen noin 15 miljoonan euron tulojen menetykseen kaupungin kassasta. Siniset kannattivat kyseisessä äänestyksessä veroprosentin nostoa yhdellä prosentilla. Mielestämme juustohöyläämisen ja toisaalta lisävelanoton tie saisi jo päättyä. Mutta nyt sen sijaan kuntalaiset menettävät palveluita ja tukia kuten Oulu-lisän. 

Anne Snellman, FT

Sinisen valtuustoryhmän puheenjohtaja

Oulu

Kohti kotiäidin palkkaa

Kohti kotiäidin palkkaa

Yhteiskuntamme on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosikymmenten aikana ja pääosin positiiviseen suuntaan. Teknologian huima edistyminen on tuonut helpotusta arjen ruutiineihin, helpottanut työtehtäviä, parantanut palveluja sekä lisännyt tietoisuutta elinolojemme ja tarpeidemme tyydyttämiseksi. Kaikkea näistä hienouksista emme edes tiedosta, emmekä niitä välttämättä tarvitse, sillä elämämme ei ole pelkkää teknologiaa.

Jotakin on ollut kuitenkin menossa pieleen jo pitemmän aikaa kiireiseksi muodostuneessa elämänrytmissämme. Monilla aikuisiän saavuttaneilla ei riitä aikaa muuhun kuin nopeasti muuttuviin työtehtäviin, omiin harrastuksiin ja someyhteisöissä sukkulointiin, toiset taas eristäytyvät omiin poteroihinsa, joista heitä ei saada hyötykäyttöön yhteiskuntamme vahvistamiseksi. Älylaitteet ovat osaltaan tehneet tehtävänsä. Monet perheet jäävät perustamatta ja monissa perheissä lapset joutuvat toissijaiseksi pelinappuloiksi ja tulonlähteiksi niille, jotka tämän kehityksen tiedostavat ja sitä ruokkivat.

Kasvatusvastuun tietoinen ja laajasti hyväksytty siirto kodin ulkopuolisille tahoille tuo työtä niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille, mutta onko sen vaikutuksia todellisuudessa tutkittu riittävästi, koska yhä useammalla lapsella on keskittymisvaikeuksia elämänkaarensa alkumetreiltä lähtien. Jos parivuotias lapsi on herätetty kesken yöunien ja istutettu pyöräntarakalle aamu kuudelta, viety tarhaan / hoitopaikkaan ja haettu iltapäivällä tai alkuillasta oman työpäivän uuvuttamana kotiin, niin olisi kohtuullista miettiä lapsen ajatusmaailman kehittymistä suhteessa kotihoitoon. En väitä, että sopeuttaminen sosiaaliseen kanssakäymiseen olisi huono asia, mutta se mikä sopii toiselle, niin se voi silti vahingoittaa toista. Päiväkerhoissa tai tarhoissa ei opita pelkästään hyvää sosiaalista kanssakäymistä, vaan siellä mahdollistetaan myös toisenlainen käytösmalli.

Useimmille äideille käytäntö lapsen viemisestä päivähoitoon on pakonsanelemaa taloudellisin perustein. Koska kaikilla naisilla lähtökohdat aikuisiän saapuessa eivät ole samanlaiset, on ymmärrettävää se, että perheen perustaminen on niin suuri riski, että sitä ei haluta ottaa. Ei vaikka haaveena olisikin oma jälkikasvu ja heistä hellä huolenpito aikuisikään saakka. Syitä on monia, kuten omat kokemukset lapsuusajasta, fysiologiset ja biologiset tekijät ja lukuisat muut syyt. Toisilla on taas lähtökohdat optimaaliset koulutuksen ja työtehtävien ohella ja heillä on varaa ostaa tuloillaan ne askelmerkit lapsille, joita jokainen äiti ja äiteyttä harkitseva toivoisi omalle lapselleen.

Kun maassamme on yleisen mittapuun mukaan tarjolla huippukoulutusta niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin, niin voisi olettaa, että gradun ja väitöskirjan tekijöille on otollinen aihe tutkia vaihtoehdot syntyvyyden kohentamiseen kansallisella tasolla. Olisi mielenkiintoista tietää se, että miten kotiäidin palkka, joka voisi koostua esimerkiksi lapsilisistä, kotihoidon tuesta ja vaikkapa takuueläkettä vastaavasta summasta yhteinäisenä eläkettä kartuttavana tulona, vaikuttaisi lasten ja vanhempien terveyteen, työllisyyteen ja kokonaisuudessaan kansantalouteemme. Yhteiskuntamme ei pärjää tällä väkimäärällä ja luonnollisin tapa kasvattaa väkimääräämme on sinisten ajama kansallinen perhepolitiikka, jonka sisällön tulee olla suurin kansallinen investointi tulevaisuutemme turvaamiseksi. Kotiäidin palkka on tutkimisen arvoinen asia, eikä vähiten lapsen ja äidin näkökulmasta.

Jari Pirinen

puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry